Sää vaihtuu viiden heiton välein. Pisin lento: –
Taittele lennokki säätimillä ja heitä vetämällä sormella lennokista eteenpäin: vedon suunta on heiton suunta, pituus on voima. Lyhyt veto on varovainen pudotus kädestä — hidas leijuja ei kestä kovaa heittoa vaan tekee silmukan.
Painopiste ● ja painekeskipiste ○ ratkaisevat vakauden. Jos painopiste on painekeskipisteen takana, nokka nousee yhä jyrkemmin ja lennokki sakkaa — siipi menettää nostovoimansa. Paperiliitin nokassa siirtää painopistettä eteen. Liian monta liitintä tekee lennokista raskaan ja nokkapainoisen: se sukeltaa.
Peräsin (siivekkeiden takareuna) ylös nostaa nokkaa: lennokki lentää hitaammin ja suuremmalla kohtauskulmalla. Alas: nopeammin ja jyrkemmin alas. Vakaa lennokki tarvitsee aina vähän peräsintä ylös.
Siivet: leveä kärkiväli ja suora siipi liitävät hyvin mutta hitaasti. Kapea nuolisiipi on nopea ja kestää kovan heiton, mutta vajoaa nopeammin. Iso pinta-ala keventää siipikuormaa. Kärkitaitokset vähentävät kärkipyörteiden vastusta mutta vievät pinta-alaa.
Tuuli muuttaa parhaan lennokin. Vastatuuleen kannattaa lentää nopeasti, myötätuuleen hitaasti ja kauan. Termiikki on lämpimän ilman nousuvirtaus: hidas lennokki ehtii nousta sen yllä.
Ruudun alla on laskettu tasapainolento tyynessä ilmassa: liitosuhde (kuinka monta metriä eteen metrin pudotuksella) ja nopeus.